Luonnollinen lääkkeetön kotisynnytys - Sara Adolfsen

On viimein tullut aika sulkea synnytysportaali, joka ainakin minulle tarkoittaa ja kattaa matkan aina raskauteen valmistautumisesta, koko raskausmatkan, sekä synnytyksen jälkeisen ajan. Luonnollinen lääkkeetön synnytys oli unelmani ja sain vastaanottaa kaiken sen, mistä haaveilin, josta olen enemmän kuin kiitollinen.

Oikea hetki

Matka poikani kanssa alkoi jo oikeastaan vuosia ennen tätä. Tunsin hänen läsnäolon pitkään ja äitiyden itsessäni. Toivoin häntä niin paljon, että loppuun saakka pelkäsin, ettei hän löytäisi perille. Kyse oli lopulta kuitenkin oikeasta hetkestä ja kumppanista. Kun kaikki loksahti elämässäni viimein paikalleen, oli reitti hänelle selvä, eikä hän enää juurikaan odotellut. Vain reilun 9kk kuluttua siitä, kun tapasin mieheni, Jupyter oli jo tulossa maailmaan.

Neljäs kolmannes

Jupyter täyttää tänään 3 kuukautta täällä maan päällä kohdun ulkopuolella. Tähän kohtaan tunnen, että on täydellinen aika jakaa meidän synnytyskertomus, osana tämän matkan energeettista sulkemista.

Uskon, että on hyvin yksilöllistä, milloin äiti kokee olevansa valmis sulkemaan portaalin (jos tarve yleensäkään tulee), jonka läpi hän ja vauva ovat kulkeneet. Oikeaa tai värää ei ole. Itse koin, että tarvitsin vain aikaa. Kokemukseni palautumisesta vaikuttaa selvästi ”valmiuteeni” jättää tuo aika taakse ja siirtyä eteenpäin.

Fyysisen palautumisen lisäksi tämä tarkoittaa minulle myös sitä, että olen prosessoinut kaiken sen, mitä matkasta on noussut. Olen sisäistänyt äitiyden, uuden roolin elämässäni, olen sen ja muuttuneen elämän kanssa sinut. Tunnen, että olen löytänyt vauvan kanssa rauhan ja harmonian. Sain myös sisältä päin viestin, että olen valmis integroimaan uuden elämän täysin todellisuudekseni, mitä ikinä se lisäksi tulevaisuudessa tulee sisältämäänkään. Olen niin ”valmis”, kuin voin olla. Tunsin muutoksen itsessäni, energiassani, tunsin, että nyt on hyvä mennä eteenpäin.

Closing of the bones – seremonia

Meidän doula Sydne piti minulle ns Closing of the bones – seremonian, joka on Meksikolaista alkuperää. Tämä käsittää ajatuksen, että matka kohti äitiyttä vaatii meidän keholta valtavaa avautumista, niin fyysisellä tasolla, kuin emotionaalisella, mielen ja henkisellä tasolla. Rituaaliin kuuluu hierontaa, joka keskittyy palauttamaan energian äidin ns keskiöön, ulkoa sisään päin, sekä perinteisillä Rebozo liinoilla kehon lempeää keinuttelua, jolla ikään kuin saatetaan luut takaisin paikalleen ja lopuksi liinoilla sidonta — aivan kuin luut ja koko keho sidottaisiin takaisin yhdeksi nyt uudistuneeksi kokonaisuudeksi, kotiloksi, josta perhonen herää transformaation läpi käyneenä, uudistuneena ja kukoistavana, kun liinat avataan.

Rituaalin voi tehdä milloin vain synnytyksen jälkeen, tai vaikka vasta 10 tai 20 vuoden päästä. Tähän siis ei ole mitään aikarajaa. Tunsin itse olevani valmis, kun Jupyter oli 2,5kk ikäinen. Sisäinen tunne oli selkeästi erilainen aiempaan verrattuna. Minulle seremonian pitäminen juuri 3kk kynnyksellä, eli neljännen raskauskolmanneksen lopulla oli täydellistä. Se että doulani piti seremonian, sulki myös meidän välisen synnytyksestä auki jääneen energian. Tämä tuntui molemmista tärkeältä.

Seremonia kesti n 4h. Se oli todella kaunis ja rakastava kokemus. Koin sen olevan luonnollinen jatkumo meidän matkalla. Ihanaa oli saada jakaa Sydnen kanssa tämä hetki ja siirtyä ystävinä eteenpäin.

Seuraavaksi, hypätään kuitenkin tästä hetkestä taaksepäin ja edetään hetki hetkeltä siihen, kun rakas poikamme viimein syntyi meidän syliimme…

Äitienpäivä Su 9.5 kl 7.30

Heräsin pelästyen ja säpsähtäen. Kuulin ja tunsin kovan tylpän napsahduksen alavatsasta, melkein sattui. Menin vessaan. Tulin takaisin ja kävin makuulle. Minuutin sisällä alushousut kastui ja nousin uudelleen tutkimaan onko kyseessä valkovuoto, joka pari päivää ollut todella runsasta ja lähes juoksevaa, vai olisko sittenkin kyse lapsivedestä. Sekin oli mielessä siis. Kävelin vessaan ja matkalla, ehkä n 2rkl nestettä valui lattialle. Epäilin yhä.

Kirjotin Sydnelle (doula) ”my water might have…” seisoin edelleen vessassa ja samalla nestettä valui uudelleen. Sitten en enää epäillyt. Totesin: Ok, it definitely broke now”!

Viestin seuraavaksi kätilölle ja Jodielle (valokuvaaja) että on, on hold myöhempää varten. Huudahdin Ferdousille, joka oli alakerrassa, että tulisi ylös. Hän tuli saman tien ja kerroin uutiset. Jännitystasot nousi saman tien. Meistä tulee pian tänään tai viimeistään huomenna vanhempia ja oikea perhe. Halattiin ja itku meinasi tulla.

Kätilö soitti takaisin. Halusi kuulla voinnista. Hän päätti tulla meille seuraavaksi. Kerroin, että vatsa on kova lähes yhtenään ts supistelee pienesti koko ajan. Ei tuntuvia aaltoja, mutta lievää kuukautiskipumaista kaiherruksen alkua alavatsalla.

Hetkeä veden menon jälkeen! Synnytys siis jo käynnissä!

Aloitettiin aamu ja valmistautuminen kaikessa rauhassa. Trimmasin Ferdousin parran. Tilasin 44 punaista ruusua alttarilleni. Edellisistä ruusuista irrotin terälehdet synnytys-ammetta varten.

Tällä kertaa aseteltiin yhdessä kukat maljakoihin ja istutettiin samalla jokaiseen ruusuun intentio ja rukoukset, ts samalla kun ruusun laittoi maljakkoon, lausuttiin ääneen toive/ rukous yhden sanan muodossa. Niin ihana rituaali. Todella rakkaudellinen tunnelma meidän kesken.

Syötiin seuraavaksi aamupalaa yhdessä ja pian sen jälkeen kätilö jo tuli. Sain saman tien mautonta risiiniöljyä pienen pullollisen n 1/2dl ja appelsiinimehua päälle, jonka hän puristi minulle tuoreista hedelmistä. Risiiniöljyn tarkoitus on toimittaa vatsa ja tyhjentää suoli. On hyvä, ettei mikään ole vauvan tiellä.

Aamupäivän aikana lievää polttelua n 7-10 min välein kestäen noin 40s. Olo edelleen rauhallinen.

Kl 11

Oli jo aiemmin tarkoitus nauhoittaa omat synnytys affirmaatiot suomeksi, mutten aiemmin saanut sitä tehtyä. Nyt otin sille ajan ja vetäydyin hetkeksi yläkertaan tämän äärelle. Vatsa alkoi myös toimimaan.

Nauhoitteen tekeminen tuntui itse asiassa todella tärkeältä, vaikken lopulta käyttänyt sitä synnytyksen aikana. Siihen tilaan ja affirmaatioiden äärelle rauhoittuminen loi tietynlaista levollisuutta – sellaista, että en edes tuntenut enää mitään aaltoja hetkeen. Mielen voima!

Tässä kuunneltavaksi voimaannuttava affirmaatio nauhoite.

Kl 13

Seuraavaksi tein padsiclet pakkaseen. Itse asiassa tänään oli just täydellinen päivä näille puuhuille, totesin. Kun ne oli tehty, alkoi ulkona kauniisti ja kevyesti satamaan. Istuttii yhdessä Ferdousin kanssa katsoen upeaa luontoa. Tunne oli tosi ihana, läsnä ja oltiin niin rakkaudessa. Tässä vaiheessa aallot tuntuivat ja hieman hengittelin niiden mukana, mutta ei sen kummempaa.

Sydne tuli seuraavaksi. Toi eväitä meille ja ehdotti, että voitais syödä nyt tässä vaiheessa. Tehtiin lohta ja iso vihersalaatti yhdessä Ferdousin kanssa ja syötiin pöydän ääressä.

Pihalle tuli samaan aikaan musta koira. Sydne vei sen pois ja hän kertoi myöhemmin, että koiralla oli simpukka panta! Venus, rakkauden jumalatar, ajattelin. Ihanaa synkroniaa. Jupyter syntyi Härän merkissä, jonka planeetta on Venus. Taikauskoinen kun olen mietin, oliko koira vauvan suojelijahenki koiran muodossa. Tämä koira oli ulkonäöltään egyptiläis-henkinen ja ajokoiramainen — kuten siellä aikanaan faaraoilla oli.

Syötiin n kl 14.00 ja mentiin sitten yläkertaan ennen kl 15.00. Kätilö toi puhallettavan nojaamiseen tarkoitetun tuen — ”Cub” nimeltään. Se oli itse asiassa tosi hyvä. Sitä käytin lopulta koko synnytyksen ajan!

Vatsa alko toimia ruuan jälkeen ihan kunnolla monta kertaa peräkkäin. Tästä oli tyytyväinen olo.

Samaan aikaan aallot alkoivat voimistua myös. Nojailin sänkyä vasten polvillani. Sain oikeasti ottaa taukoa ja hengitellä. Aaltojen välissä kävin alkuun muutaman kerran vielä vessassa.

Kl 15

Aallot tuli nyt 4min välein. Ferdous tuki tekemällä alaselän painelua. Kl 15.15 tunsin, että tarvin Sydnen paikalle. Tästä eteenpäin olin polvillani sängyllä Cub korokkeen kanssa, enkä poistunut, kunnes vasta ihan lopussa ammeeseen.

Sydne ja Ferdous vuorottelivat painelun kanssa aaltojen tullessa. Keskityin vain hengittelyyn. Molempien tuki, läheisyys, hellyys ja myötäeläminen oli ihan korvaamatonta. En olisi yksin pystynyt tähän. Se painelu ihan oikeasti auttaa niin paljon JA Sydnen oikeat sanat.

Tunnin ajan koin et minua alkaa heikottaa hengittelyn aikana. Tuli pyörryttävä olo. Huolestuin. Sydne keskittyi kuuntelemaan hengitystäni ja kehoitti minua pidentämään sisään hengitystä. Aloin intuitiivisesti tekemään ocean breath, joogassa opittua hengitystä sisään hengittäessä. Se toimi täydellisesti! Kiitos joogaohjaaja koulutus. Uloshengityksellä päästin vaan irti hengityksestä samalla ajatellen kehon rentoutuvan täydellisesti — aina lantionpohjaan saakka. Se tuntui toimivan todella hyvin. Tässä apuna oli niin tärkeänä äitiysfyssarilta opittu tietoinen lantionpohjan rentouttaminen. Ah kiitos kiitos kiitos! Uskon, että synnytys eteni hyvin osittain juuri tämän tiedostamisen vuoksi, selkeästä ”mind-muscle”- yhteydestä ja kyvystäni rentouttaa lihakset, joka on todella oleellista avautumisvaiheessa.

Huomasin ja tulin tästä hyvin tietoiseksi päivän aikana aiemmin, jolloin aallon alkaessa ihan ensimmäisenä supistin automaattisesti lantionpohjaa. Keskityin muuttamaan tämän ihan alkuvaiheessa tietoisesti, eli aina heti rentouttamaan lihakset.

Kipukokemus, hyvin inhimillisesti ja helposti aiheuttaa sen, että me jännitetään ja supistetaan lihakset. Yleinen rauhallisuus on myös tärkeää. Kaikki jännittäminen, huoli, suurempi hädän kokemus, muiden jännitys tai kiire mukaan lukien, voi hidastaa synnytystä ja jopa keskeyttää sen. Meidän keho on niin viisas ja ihmeellinen. Hormonit säätelevät pitkälti synnytyksen etenemistä. Etenkin mielihyvähormonit edesauttavat avautumista, kun taas stressihormonit jarruttavat. Tästä syystä on niin äärimmäisen tärkeää, että tila missä synnytys tapahtuu, on rauhallinen, kaunis, turvallinen, mahdollisimman kotoisa ja että ihmiset jotka ovat tilassa, ovat rauhallisia, läsnä ja rakkaudellisia.

Kaikki mikä ei ole energeettisesti linjassa rakkauden, harmonian ja seesteisyyden kanssa, voi rikkoa luonnon omaa kulkua. Äiti on todella herkässä tilassa ja tuntee kaiken — tietoisesti tai tiedostamattaan. Jos yksikään ihminen tulee tilaan väärällä energialla, voi se jo keskeyttää prosessin. Äidin tulee tuntea olevansa turvassa ja etenkin rakastettu, että häntä tuetaan koko ajan, jos hän niin toivoo.

Kaikenlainen läheisyys, hellyys, kädestä pitäminen, silitys, aina seksuaaliseen stimulaatioon saakka (esim suutelu ja nännien stimulaatio) vapauttavat mielihyvähormoneja äidissä—oxytosiinia tarvitaan ennen kaikkea, ts kaikki em myös tervetullutta synnytyksen aikana, mikäli se äidistä tuntuu hyvälle.

Takaisin tarinaan… Sydne totesi minua tarkkaillessa samaan aikaan: Nyt on liian uuvuttavaa. Jos sinulla on mitään negatiivisia ajatuksia mielessä, niin nyt on aika muuttaa ne! Tämä oli avain! Täydellinen ajoitus. Jälleen niin kiitollinen.

Olin tähän et ”okey yes, I got this”. Olin jo tosi syvällä aalloissa, mutta siinä kohtaa ymmärsin, miten miljoonat ajatukset ja harhauttavat mielikuvat sieltä täältä vilisi päässä ja häiritsi minun keskittymistä ja todella vei voimia. Olin aika uupunut aina yhden aallon jälkeen.

Voi siis ajatusten voima!!! Oikeasti! Näin kirkkaasti, miten minun tietoisuus oli enemmän pelon puolella. Mielessä oli huolia kivusta, kotona olemisesta, ”mihin olen itseni saattanu” tyyliin, ”mitä vielä tulee”, ”pystynkö tähän”? Kyseenalaistin itseäni isosti.

Kun Sydne sanoi nämä taikasanat — tulin tietoiseksi ajatuksistani sen sijaan, että vaan uskon ajatuksiani. Aloin mantraamaan saman tien intuitiivisesti mielessäni sitä, mikä siinä resonoi. Mielessäni minä olin siinä kannustamassa itseäni ja sanomassa itselleni: ”Sä pystyt tähän!” Mantrasin yks kaks sanoja: Ihanaa, mahtavaa, juhlaa! Ja ajoin itseni tilaan, missä kuvittelin nauttivani kaikesta oikein antaumuksella. Huomasin hetkessä, miten se lievensi kipua merkittävästi. Se leikkasi kivusta korkeimman huipun pois. Sisäistin heti, että näin on hyvä ja tällä mennään. Kokeilin itse asiassa hymyilläkin (pelkkä hymy huijaa aivoja vapauttamaan hyvänolon kemikaaleja kehossa), mut se oli tässä kombossa jo monesko muistettava, eli tunsin, että se on liikaa. Minulla oli jo: Ocean breath, voimalause ja mantra! + Sydne ja Ferdous apuna. Kätilö antoi meille tilaa olla rauhassa, eikä halunnut häiritä. Häntä emme olisikaan tässä vaiheessa vielä tarvinneet.

Välihuomiona muistin jälkeenpäin miten minulla oli välillä myös kylmä, niin että menin ihan kananlihalle ja sitten oli välillä taas kuuma… tätä ei jatkunut kovin pitkään, vaan oli jokin vaihe siinä synnytyksen aktiivivaiheen huipennuksessa. Kuulemma yleistä.

Ilta alkoi lähenemään ja aurinko laskemaan — täällä aina siinä kuuden aikaan. Aallot oli tosi voimakkaat. Tässä vaiheessa olin todella syvällä kokemuksessa.

Kl 18

Kysyin seuraavaksi intuitiivisesti millon saisin mennä ammeeseen. Sydne kysyi ja kätilö sanoi alakerrasta, että vielä taitaa olla vähän liian aikaista. Sydne ehdotti, ”Mitäs jos mentäis alas ja ulos puutarhaan kävelemään. Olet jo aika pitkään ollut tuossa samassa asennossa.” Jostain syvältä nousi selkeä tunne ja vastasin: ”Ei, pysyn tässä”.

Olin ollut polvillani jo useamman tunnin. Se alkoi jo hieman tuntumaan, mutta tunsin niin selkeästi, etten voisi suoristaa itseäni (nojasin siis eteenpäin koko ajan). Tunsin, että paine vauvasta kasvaisi liian suureksi ja jos menisin alas, en pääsisi takaisin ylös ja ammeeseen, missä halusin synnyttää.

Edettiin… välillä pyysin et Sydne ottaa Ferdousin paikan lantion alueen painelussa. Sain siitä enemmän apua ja taas Ferdous, kun piti kädestä ja kannusti kuinka hienosti menee, niin siitä tuli hyvä tunne.

Ainoa asia mikä turhautti synnytyksen aikana oli oikeastaan juurikin tämä, eli se kun tunsin, että Sydnen painelu auttoi paremmin. Tiesin, että Ferdous haluaa auttaa ja tukea ja hän todella teki parhaansa myös painelussa, mutta jos jotakin tekisin toisin, niin en odottaisi niin pitkään tämän sanoittamisessa. Annoin siis ehkä vähän pitempään tilaa hänelle tehdä painelua, kun mikä minulle oli parasta. Kannustan siis jokaista äitiä suoraan rehelliseen kommunikaatioon.

Ammeessa ei taas kukaan oikein päässyt auttamaan minua kunnolla selän taakse, koska minulla oli selkä toiseen suuntaan (seinään päin), eikä sille puolelle päässyt. Ferdous ei siinä asennossa pystynyt paljoakaan auttamaan, vaikkakin se, että sain nojata häneen ammeessa oli ihanaa ja auttoi paljon… Tästä siis itselle huomio ja samalla kaikille äideille rohkaisu. Ketään ei tarvitse miellyttää synnytyksen aikana, ei sekuntiakaan. Luota itseesi ja omaan tunteeseen!

Back to the story….

Aaltojen välissä olin vaan omassa zonessa. En voinut puhua, en halunnut puhua, eikä siihen kannattanut haaskata yhtään voimia. Ainoa mitä sanoin/ohjasin välistä oli kosketuksen laajuus ja paine lähinnä Ferdousille. Olin oikeasti syvässä transsitilassa, melkein kuin unessa — jossain ulottuvuuksien välissä — tyhjyydessä — jossa ”minä” liukeni tyhjyyteen — Oli vain tämä hetki — Nyt.

Siinä aaltojen välissä kun sai hetken taukoa tuntui, kuin nukkuisin, kunnes taas mentiin. Välillä muistin myös tehdä samaa hengitysharjoitusta aaltojen väleissä, joka tuntui myös hyvälle. Enimmäkseen kuitenkin ”lepäsin”.

Yht äkkiä tuli ihan hurja tunne ponnistaa, keho alkoi ponnistamaan ihan itse. Ihan kuin olisin herännyt hetkessä jostain unesta. Laitoin intuitiivisesti ja vähän hätääntyneenä käden jalkojen väliin. Tunsin miten pieni on tulossa. Sanoin ääneen, että haluan ponnistaa. Kätilö tuli samassa paikalle. Minua hidasteltiin, koska amme ei ollu vielä valmis. Myöhemmin kuulin, että kokeneet kätilö ja doula molemmat uskoivat, etten ole vielä synnytyksessä kovin pitkällä…

Siinä rupesikin sitten tapahtua. Kerran vielä ehti tulla ponnistus ja hengittelin sen läpi. Kätilö pyysi minut selälleen ja totesi että olen täysin auki. Vauvan syke oli kuitenkin hieman toivottua matalampi. Minulle laitettiin happi ja se tuntui itse asiassa ihan hirmu hyvälle! Olispa ollut jo aiemmin. Tunsin, että saan nyt kunnolla happea.

Pääsin veteen ammeen vielä täyttyessä. Ferdous tuli minun taakse tueksi ja pehmukkeeksi. Ilmaisin aina kun aalto tulee ja halusin niin apua siihen, mut Ferdous ei kyennyt juurikaan auttamaan siinä asennossa, kun kylkimakuulla olin hänen sylissä. Anelin apua, mut lopulta tuli sellainen fuck it, en voi keskittyä nyt ohjaamaan häntä.

Sain viimein luvan ponnistaa. Kätilö ohjasi; ”ihan kuin kakkaa tekisit, ota happea keuhkot täyteen, leuka rintaan ja ponnista.” Ponnistin ja tunsin miten vauva lähestyy. Samalla tunsin, miten kaikki venyy ja kuinka lähestyn uutta kipukynnystä ja ilmaisin huoleni kivusta. Kätilö totesi ymmärtävänsä ja kannusti, että jälkeen päin kun vauva on syntynyt, tulee tuntumaan paljon paremmalle — luonnollisesti.

Kätilö kuunteli sykkeitä välistä ja ohjeisti hengittämään syvemmin sisään, jotta vauva saa happea. Hän sanoi että vauva ei oikein nyt pidä tästä, joka aktivoi minua entisestään. Tunsin miten soturiäiti-jumalatar nostaa päätään ja seuraavaan aallon tullessa ponnistin vauvan jo melkein ulos. Tunsin, että tarvin vielä yhden aallon, vaikka minua siinä kannustettiin jatkamaan. Päätin määrätietoisesti luottaa omaan tunteeseeni ja ennemmin keräsin voimia. Mielessäni totesin, että seuraavalla hän syntyy, ja niin hän teki, kl 18.50 äitienpäivänä.

Ponnistin 2 kertaa saman aallon aikana hänet kokonaan ulos, ensin pään, sitten koko kehon. Sain pienen rinnalleni ja olin aivan ihmeissäni, ettäkö aktiivinen synnytys on nyt ohi ja miten upeasti kaikki meni ja miten hieno hän on. Ikimuistoinen hetki, vaikkakin hieman sumun peitossa näin jälkeen päin. Olin niin helpottunut, mutta samalla olo oli tosi epätodellinen.

Hän itkahti kerran ja oli sen jälkeen vaan hyvin rauhallinen. Hänellä ei ollut lapsenkinaa enää yhtään iholla, ainoa pieni muisto siitä oli nivusissa ja kainaloissa. Noustiin ammeesta hetken päästä sänkyyn, jottei kylmetytä. Oioi, ne tunnelmat. Ei sitä kaikkea tai tapahtunutta ymmärrä. Miten hän muka juuri tuli ulos minusta?! Mieli ei käsitä, ei edes kuukausien kuluttua!

Jodie, valokuvaajamme otti kuvia ja videoi kaiken. Mietin silloin, huhh kun me katsotaan se, mutta parantavaa aivan varmasti. Osittain siksi videon halusinkin. Ajattelin, että kokemuksen katseleminen ulkoapäin, tuo uuden ulottuvuuden, joka saattaa olla minulle tärkeä ja sitä se olikin. Vaikka kaikki meni upeasti, ei sitä kyynelten ja tunteiden määrää osaa kuvata, mitä vielä jälkeenpäin käy läpi kokemusta ajatellen, tuntien ja videota katsellen.

Olin niin kiitollinen miten hienosti kaikki oikeasti meni. Sain unelmani koti- ja vesisynnytyksestä ja ihanan terveen pienen pojan, joka painoi 3,250kg, pituutta oli 51cm ja pään ympärys 34cm. APGAR pisteet 9/10.

Kätilö tarkasti minut sängyssä, joka oli hyvin etukäteen suojattu. Ei repeämiä, eli ei tikkejä. Nirhaumia pari. Wau, ajattelin! Mikä voittaja fiilis kaikin puolin! Hetkessä se kaikki todella muuttui, kun hän syntyi tähän ulkomaailmaan. Kuvissa synnytyksen jälkeen näytän ihmeellisesti paljon nuoremmalta! Uudesti syntynyt kirjaimellisesti!

Olin täynnä energiaa, Ferdous sen sijaan oli uupunut. Istukka tuli siinä samassa, sängyssä myös. Se laitettiin meidän viereen lautaselle ja sain rippotella ruusun terälehtiä symbolisesti sen päälle. Nukuttiin istukan kanssa yö. Sovittiin et kätilö hakee sen aamulla ”placental medicine” varten. Käytönnössä siis kuivaa sen ja laittaa kapseleihin, tekee tinktuuran (kuivattua jauhetta alkoholiin uutettuna, sekä unisiepparin napanuorasta).

Tuntu hyvältä näin. En halunut ottaa istukasta osia/ syödä palaa raakana, kun minulta kysyttiin. Oltiin siis sovittu etukäteen, että doula esittää kysymyksen minulle, jolloin osaan vastata miltä tuntuu. Etukäteen en osannut sanoa. Ajatellaan, että istukan syömisellä on palautumista edistäviä ominaisuuksia.

Lopulta kävi itseasiassa niin, etten syönyt kapseleita ollenkaan. Jokin tunne tästäkin oli, joten menin sen mukaan. Palauduin hirmu hienosti ja nopeasti siitä huolimatta ja ehkä juuri sen vuoksi koin, etten tarvinnut niitä siihen. Ja ken tietää, kenties jonain päivänä tarvitsen istukka-lääkkeen johonkin muuhun, mistä en vielä tiedä.

Kaikki lähti meiltä kotiin lopulta 21.30 mennessä. Aikas täydellinen päivä ja ajoitus kaiken kaikkiaan! Me jäätiin kolmestaan. Ikimuistoista, sumuistakin nyt jälkeen päin ne hetket. Hän, niin pieni siinä nyt viimein meidän kanssa. Oli rinnalla koko illan ja nukahdettiin joskus puolen yön jälkeen.

Koko synnytys veden menosta kesti 11h 20min. Aktiivisen synnytyksen vaihe 3h 40min josta ponnistusvaihe 15min. En olisi parempaa ensisynnyttäjänä voinut toivoa! Niin kiitollinen kaikesta❤️

Mun tärkeimmät synnytykseen;

⁃ Hengitys: pitkä sisäänhengitys ja uloshengitys kuin ”päästäisi irti”

⁃ Mielen hallinta – negatiivisten ajatusten katkaiseminen – fokus – affirmaatio ja mantra (Täysin intuitiiviset, siinä hetkessä nousevat sanat.)

– Omat affirmaatiot; tein niistä myös nauhoitteen. Se löytyy täältä.

⁃ Tietoisuus kehosta/ itsestä yleisesti

⁃ Itsensä kuuntelemisen taito ja luottamus

⁃ Kehoyhteys

– Vahvat lantionpohjalihakset, tietoisuus, yhteys niihin, etenkin tietoinen rentoutus

⁃ Avoimuus ja häpeilemättömyys – omassa totuudessa pysyminen

⁃ Oma playlist – täältä löydät mun listan. Itse tunsin, että musiikki missä on pelkkä melodia, oli mulle paras. Yleinen fiilis: ”kevyt ja nostattava”.

⁃ Stressittömyys, seesteinen tila, rauhalliset ihmiset, joilla hyvä energia

⁃ Doula jotka auttaa prosessin läpi. Todella tärkeä tuki! Minulle myös tärkeää, että kätilö oli valitsemani ihminen ja tunsin luottamusta häneen.

Valmistautumiseen;

Hypnobirthing: valmistautuminen synnytykseen sis hengitystekniikka, visualisaatio ja affirmaatiot. (Minulla tosin oma hengitystekniikka, joka syntyi hetkessä)

Katso/ lue positiivisia luonnollisen synnytyksen synnytyskertomuksia/ videoita. (Youtubesta löytyy paljon, ”natural birth video”, ”hypnobirthing birth” jne

EPI-NO Delphine synnytysharjoitusväline (voi tilata netistä). Venyttää emätintä ja luo varmuutta itselle kun näkee oman etenemisen. Toimi ainakin itselle. Toimii myös lantionpohjaa vahvistavana välineenä esim synnytyksen jälkeen.

”Padsicles” – tee valmiiksi pakkaseen siteitä, missä on aloe veraa, which hazel:ia, eteerisiä öljyjä: laventeli, geranium ja wintergreen. Auttaa parantumisessa, kivunlievitys, turvotukseen ja rauhoittaa.

Osta sänkyyn suojia/ kroonikkovaippoja esim 1pkt, vaippahousuja n 14 pitäisi riittää, hyvin todennäköistä, että menee vähän vähemmän. Kiva voida vaihtaa kuitenkin. Imukykyisiä siteitä pari pakettia. Tarve tietysti yksilöllistä.

Osta kaikki tarpeellinen kotiin valmiiksi, jotta synnytyksen jälkeen ei tarvitse hetkeen poistua kotoa.

Ostoslista ensimmäiselle 2kk:lle

Lopuksi, anna itsellesi aikaa.

Anna itsellesi aikaa tutustua vauvaan ja itseesi äitinä. Ota päivä kerrallaan. Muutos on suuri ja kaikki koemme sen omalla tavallamme.

Riippumatta siitä, miten synnytys meni, siinä taatusti riittää tuntemista ja läpikäymistä kokemuksen jälkeenkin. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Puhu, käy läpi, kirjoita, työstä kokemusta tavalla joka tuntuu sinulle luontevalta. Tähän ei myöskään ole aikarajaa. Jokainen tarvitsee juuri sen ajan, mitä tarvitsee. Paljon rakkautta ja myötätuntoa tähän prosessiin.

Mikäli käyt läpi voimakkaita tunteita ja itket paljon synnytyksen jälkeisinä päivinä, tiedä, että se on täysin normaalia aluksi. Hormonit synnyttäneen äidin kehossa saa usein aikaan ison myllerryksen. Minä itkin joka päivä ensimmäiset 5 päivää. Itku nousi milloin mistäkin, usein hyvin pienistä asioista. Monesti itkua triggeröi jokin ajatus, muisto tai sitten vain vauvasta nousi liikutuksen kyyneleet. Mikäli tämä jatkuu pitempään ja tunnet olevasi selvästi alakuloinen, puhu siitä ja ole silloin yhteydessä ammattilaisiin. Et ole yksin.

Mikäli kumppanisi on läsnä, pyydä häneltä mahdollisimman paljon apua ja tukea. Hänen osallistuminen alusta saakka on todella arvokasta myös hänen ja vauvan yhteyden kehittymisen kannalta. Vauva tunnistaa isän äänen jo kohdusta saakka, joten hänen läheisyys tuo vauvalle myös turvaa. Mikäli perheen piirissä on muita läheisiä/ tukihenkilöitä, pyydä myös heiltä apua, mikäli se tuntuu sinusta hyvälle.

Luota intuitioosi ja äidin vaistoon.

Turvaudu myös ammattilaisiin tarvittaessa. Suosittelen esim imetyskonsultin kotikäyntiä, mikäli sellainen on tarjolla ja mikäli tunnet kaipaavasi imetykseen tukea. Imetyksen sujuminen alusta saakka, on todella arvokasta niin vauvalle, kuin äidille, joten älä odottele avun pyytämisen kanssa. Mitä nopeammin vauva ja äiti löytävät yhteisen sävelen tässä, sitä todennäköisemmin tulee imetys jatkumaan onnistuneesti. Mikäli imetys ei syystä tai toisesta suju ja halusta huolimatta se jää, pyri purkamaan pettymys ja muut siitä aiheutuvat tunteet läheisen tai ammattilaisen kanssa. Älä syyllistä itseäsi.

On hyvä muistaa, että palautuminen vie oman aikansa. Sen kesto on yksilöllistä, kuten on koko matka synnytykseen saakka. Pyri siihen, että et vertaa palautumistasi turhaan muihin. Keskity lisäksi kotona vain olennaiseen ja jätä muu. Sille kaikelle muulle, tulee aikansa. Tämä on sinun ja teidän tärkeää aikaa syntyä myös perheeksi.

Koko matka on yksi merkittävimmistä naisen elämässä. Tällä kokemuksella, varsinkin synnytyksellä, on valtava potentiaali avata meitä ja meidän tietoisuutta aivan uusille tasoille. Tästä olen tehnyt erikseen englanniksi postauksen Instagramiin @saraadolfsen

Nainen — Äiti, on kanava. Uusi elämä syntyy hänen kauttaan tähän maailmaan. Tässä prosessissa hän, kokonaisuudessaan avautuu jollekin suuremmalle. Jälleen, jokaiselle kokemus on täysin omansa. Niin raskaus, kuin synnytys tuo pintaan meissä juuri sen, minkä on tarkoitus tulla näkyväksi ja sitten, matka vain jatkuu. Yksi suurimmista opettajista, ellei se kaikkein suurin, on saapunut.

Synnytysvideo

Kaikkien sanojen jälkeen, annan tämän puhua puolestani. Olkoon tämä lopulta kaikki, sillä tässä se on – ihan kaikki. Synnytyksen kuvaaminen oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Unelmani kotisynnytyksestä ja veteen synnyttämisesta kera kukkien toteutui. Sain kaiken mitä toivoin ja vielä enemmän. Ikuisesti kiitollinen.

Kiitollinen myös kaikille paikalla oleville, miehelleni Ferdousille, doulalle, kätilölle, korkeammalle voimalle, kaikille meidän suojelijoille, pyhille hengille Balin saarella, sekä kuvaajalle, joka itse asiassa lennähti elämäämme vain pientä hetkeä ennen tätä päivää aivan, kuin se olisi ollut alusta asti niin tarkoitettu. Tunsin myös edesmenneen äitini läsnäolon vahvasti. Jokaisen paikalla olleen läsnäolo oli korvaamatonta tässä, meidän perheen ikimuistoisessa ja upeimmassa hetkessä tähän saakka!

Suurin kiitos kuuluu pojalleni Jupyterille. Kiitos, kun valitsit minut äidiksesi ja meidät perheeksesi. Kiitos, kun täytit suurimman toiveeni ja teit minusta äidin <3

Kiitos sinulle, kun katsoit ja luit <3 Mikäli tahdot kysyä tai jakaa mitä tahansa, mitä tämä sinussa herätti, voit kirjoittaa minulle IG:ssä @saraadolfsen

Mikäli tämä aihe resonoi, sinua saattaa myös kiinnostaa edelliset:

Tietoinen suunniteltu raskaus – raskauteen valmistautuminen

Ensimmäinen raskauskolmannes

Rakkaudella, Sara

Toivotko lisää inspiraatiota? Voit seurata somessa IG:ssä @saraadolfsen @bohemiangoddess.fi ja FB:ssa Bohemian Goddess <3

Sara Adolfsen I Bohemian Goddess I Blogi

Jätä kommentti!